Mulla on ollut tänään todella erikoinen päivä. Kaikki lähti siitä että yöunet jäivät enkun esseen ja tietoverkko-läksyjen takia erittäin lyhyiksi verrattuna aiempiin öihin ja se on ollut tänään erittäin raskasta. Toisena erikoisena asiana on ollut tänään se että koulupäiväni loppui tavallaan jo klo.11.00 vaikka se alkoikin vasta klo.9.00.

Siksipä olen saanut olla valoisaan aikaan kotona ja olen taas kuvannut hieman materiaalia blogia varten, vaikka osa noista kuvattavista on ollut listalla jo toista kuukautta. Jotenkin tuostaa huomaa, kuinka koulu on syönyt aikaani erittäin paljon. Mutta ottakaapa siitä tämän päivän selfie.~~

Mulla on ollut viimeaikoina näin yleisesti ottaen todella mukavat oltavat. Opiskelu on mukavaa, vaikka tämä Tampere ei vieläkään tunnu omalta paikalta, ja tuskin ikinä tulee tuntumaankaan. Olen kuitenkin soputunut tänne jotenkin, ja elämä täällä on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti. Tottakai  se voisi vielä paremminkin mennä, mutta nytkin on kuitenkin mukavaa.

Ja koska eilinen esseen kirjoitus (about 6h) vei voimia ja aivosoluja sekä hiuksia päästä repiessäni niitä, niin halusin pyhittää itselleni tänään lepopäivän lukemisesta, vaikka perjantaina minulla olisikin logiikan uusintatentti. Olen istunut tämän illan siis sovalla, selaten sosiaalista mediaa niin puhelimella kuin tietokoneellakin, ja nyt päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa kirjoitan tätä tekstiä.

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta jaarittelu-postauksesta, viime kerrasta kun tuntuu olevan aikaa.

Ensimmäiset 2 kuvaa on otettu tällä viikolla viikolla viimeisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä meidän parvekkeella. Neljä jälkimmäistä näyttää vähän miltä näytin Halloweenina. Silloin en asukuvia saanut, mutta voin sanoa, että silloinen pukeutumistyylini lämmitti sydäntäni niin, että ei varmasti jäänyt viimeiseksi sillä tavalla pukeutumiseksi.

Tämän syksyn aikana olen innostunut myös polttamaan kynttilöitä (ja sammuttaessani niitä saanut myös palovarottimen ulvomaan), ne vain jotenkin ovat rauhoittaneet ennen nukkumaan menoa. Hämeenkadun Approissa jatkopaikkanamme toimi Pakkahuone ja siellä meille esiintyi Darude. Oli kyllä silleen aika perseestä että ainut kappale minkä koko sali halusi kuulla oli Sandstorm ja sekin miti miksata siinä esiintyessä ihan perseelleen lisäillen sinne jotain mitä ei siihen kuulu ja esittäen sen aivan liian lyhyenä. Anyways, kivaa oli kuitenkin olla eturivissä kattomassa. Ja viimeiset neljä selfietä/kuvaa on ihan vaa randomeita elokuusta viime viikkoon.

Olen tällä hetkellä matkalla joukkueeni kanssa Hyvinkäälle peliin, ja kirjoitan tänne vaikka minun pitäisi kirjoittaa enkun esseetä ja tehdä muitakin läksyjä ja vaikka mitä muuta. Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte tällaisesta postauksesta!

Kyllä, niin suutuin. Siitä ei tarvitse supista seurassani toisen ihmisen kanssa. Etkö ole nähnyt miuna vihaisena? Hyvä. Et haluakkaan. 

Mulla on nyt taas sellainen tunne että mitä helvettiä. En ymmärrä ihmisiä jotka voivat liikkua kaupungilla niinkuin jotkut tänään. Haahuillaan ilman päämäärää, jos joku pysähtyy niin silloin kaikki pysähtyy. Itse olen joutunut aina olemaan "johtajana" jos ollaan menty jonkun ystävän kanssa johonkin. Silloin kun en oikeasti jaksa päättää asioita, toivon että muut aikuiset ihmiset pystyisivät siihen, mutta ei. Meno on aivan käsittämätöntä.

Ei siinä mitään että ollaan ystävällisiä, ja kilttejä muita kohtaan, mutta jos sovitaan että mennään johonkin niin ei aina tarvitsse odottaa että joku toinen ohjaisi sinut sinne, varsinkaan jos sinä olet menossa esim ostamaan tai etsimään jotain eikä se toinen henkilö.

Tää kaikki aina uusiutuu mun kohdalla. Olen sitten kenen kanssa vaan missä vaan, niin kaava on aina sama. Jossain vaiheessa en vain jaksa sitä että minun täytyy olla päättämässä kaikesta ja silloin kanssani ei kenelläkään ole mukavaa. Yleensä tunnelma on aika hiljainen. Kaipa tästä alkaa taas se sama Erikan syrjiminen, naurunalaiseksi alistaminen tai muuten vain pilkkaaminen. Luulin että elän aikuisten ihmisten kanssa tässä maailmassa, mutta näköjään kukaan ei kasva aikuiseksi. Luojan kiitos, pääsen kotiin viikonloppuna. Saan purkaa paineita ja olla rauhassa.

Mulle tultiin toissapäivänä valittamaan jopa askiin että blogini on hiljainen. Tiedän sen ja se kaduttaa sillä mulla on ihan älyttömästi ideoit tällä hetkellä blogia varten ja materiaaliakin on kertynyt. Mulla on ollut koulun kanssa erittäin kiireistä, mun täytyy opiskella kotona ihan älyttömiä määriä johon en ole tottunut ja tehtävien tekeminen on vienyt paljon aikaa ja kaksinverroin enemmän kun materiaali on englanniksi jonka takia minun on täytynyt googlata, kääntää ja vääntää sanoja. Ensi viikolla mulla on kaksi tai kolme tenttiä, ja niihin lukeminenkin vie kaiken energiani sen lisäksi että matkustan Turussa lähes joka viikonloppu ja joskus jopa keskellä viikkoa koska pelaan ringetteä Turun Ringetessä.

Tälläkin hetkellä istun koulussa oppitunnilla ja kirjoitan tätä vaikka minun pitäisi tehdä jotain ihmeellisiä Excel-tehtäviä. Eniveis, halusin vain tulla ilmoittamaan että elossa ollaan ja postauksia tulee, kun vain ehdin keskittymään niiden kirjoittamiseen. Joten pysykää kuulolla, palaan bogimaailmaan niin pian kuin vain kykenen. Ottakaa loppuun vielä kuva minusta ja yhdestä parhaasta ystävästäni Traconissa!

P.S. Sain vihdoin aikaisena joululahjana oman kamerajalan! Joten nyt pystyn jopa kuvaamaan videoitakin helpommin ja kivemmin!