Mulla on tosiaan alkanut uus koulu, muutto Turkuun onnistui hyvin ja uusi ringette-kausi on startannut hienosti sekä cosplay-vuosi on saatettu päätökseen Traconissa syyskuun alussa. Tuo edellinen kirjoitus on tosiaan kirjoitettu jo viime toukokuussa, mutta unhdin julkaista sen ihan totaallisesti. Ajattelin kuitenkin sen julkistaa nyt, koska mielestäni se oli niin onnistunut teksti.
Mutta niin, kuten edellisessä tekstissä pohdin toukokuussa että en haluaisi tätä blogia " tuhota" kokonaan, niin pohdin pitkän ajan mitä ylipäätään somessa teen kun yritin tän blogin ohella pitää pystyssä youtube-kanavaa yms. Joten päätin jatkaa tälläkertaa youtuben puolella videoiden tekoa koska se tuntuu tällä hetkellä mielekkäämmältä ja toivon kehittyväni siinä enemmän.
Mutta en poista tätä blogia, koska minulle saattaa joskus tulla sellaisia hetkiä kun haluan vain kirjoittaa jotain, niin silloin tulen tänne.
Mun uuden youtube-kanavan löytää youtubesta nimellä Erikahenriettax. Toivottavasti jatkatte mun seuraamista siellä, koska kanavani sisältö tulee olemaan aika samanlaista mitä täällä bloginkin puolella on ollut.
Heippa! Mulla on ollut taas mukavan pitkä blogaustauko, ja siihen on ihan syynsä. Yritän nyt vakuuttaa näillä tärkeillä (ja kliseisillä) asioilla, eli siis koulukiireet, K-con-työkiireet, elämäntavan muuttamisyritykset ym. Toisaalta tosiaan aikaani on vienyt tässä kevään aikana kuitenkin League of Legengs -peli. Olen hakannut itseni neljässä kuukaudessa 7 levelisestä noobista 30 leveliseksi jolla olisi tarpeeksi ukkoja joilla pelata Ranked-pelejä, jota en kuitenkaan vielä uskalla kokeilla. Olen käynyt cosplay-tapahtumissa kevään aikana neljässä eri tapahtumasa ja kahdessa niistä edustanut omaa tapahtumaa.
Mulla on siis ollut tosi kiireinen kevät, ja oikeasti myös olen miettinyt mun youtube-kanavaa ja tätä blogia. Mulla on tapahtunut tyylissäni suuria muutoksia, eikä Gyaru ole enää se ykkösjuttu vaikka siitä edelleen pidänkin. Youtubeilun olen päättänyt siis laittaa pauselle, coneista saatan tehdä jotain Cosplay-aiheisia videoita ja näin, mutta my dayt jää toistaiseksi. Tätä blogia en todellakaan haluaisi lopettaa, koska tämän kirjoittaminen on välillä niin rentouttavaa. En kuitenkaan voi luvata (taaskaan) järisyttävää julkaisutahtia, haluan kirjoittaa tänne, silloin kun minusta siltä tuntuu.
Eniveis, niitä kuulumisia. Koulun voisin sanoa sujuneen hyvin, mutta olen reputtanut kolme kurssia tänä lukuvuotena, ja joistain aineista päässyt viivaa hipoen läpi, niin koen ettei tämä Tietojenkäsittely-ala ollutkaan se "mun juttu". Aika kevyin motiivein näin tekstillä näytän "luovuttavan" mutta todellisuus on kuitenkin eri. En ole surullinen enkä ole katunut päätöstäni lähteä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Olen kasvanut jälleen ihmisenä todella paljon ja uskon olevani nyt erilainen mitä silloin kun sain opiskelupaikan TAMKista. Olen ystävystynyt paikallisen tutun kanssa hyviksi ystäviksi ja hengaamme viikoittain yhdessä. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen, olen päättänyt sanoa Tampereelle hyvästit, ja muutan takaisin omaan kultaiseen kotikaupunkiin, Turkuun ensi kesänä. Remontoin vanhan kämppäni Turussa uuteen uskoon, eli maalaan seinät valkoisiksi (siniset tapetit ei enää lämmitä), revin järkyttävän kokoisen (ja ruman) kirjahyllyn pois seinästä ja saan siihen kivemman hyllyn tilalle, uusi sänky, uudelleen maalatut kaapit ja kaikki vanhat ja turhat huonekalut pois. En oikeasti malta odottaa että pääsen remontoimaan sitä kotikoloa!
Turkuun takaisin muuttamisen ja remontoinnin ohessa haen turussa erääseen ammatilliseen aikuiskoulutukseen (kakkos-aste) joka on onnekseni täysipäiväistä opiskelua mihin saa tukia. En paljasta vielä mistä koulutuksest on kyse, mutta hieman samanlaista mitä olen nyt täällä Tampereellakin opiskellut.
Tähän väliin voisin hieman avautua B.A.P:n keikasta joka oli viikko sitten.
En ole koskaan ollut pettyneempi keikän järjestäjiin/jonon järjestäjiin. En ole koskaan nähnyt jonossa keskiyöllä niin paljon pettyneitä faneja kuin B.A.P:n konsertin jonossa. Jononumerot siis arvottiin paikalla olleiden kesken, ja uskon että suurin osa true-faneista, joutuivat jonon päähän, minä ja ysätäväni mukaan lukien. En väitä etteikö jonon etupäässä olleet fanit olisi "true"-faneja, mutta minä ja ystäväni sekä pari jononumeroa meitä edellä olleet tytöt voisin väittää olevan niitä "true"-faneja. Olin itse niin shokissa silloin yöllä etten kyennyt itkemään, en itkenyt päivällä, en itkenyt ennen keikkaa ollenkaan, olin vain niin sanaton ja järkyttynyt siitä että jonopaikalta noin 14 tipun paikalle 123 ihan vain arvonnan takia. Loppujen lopuksi kuitenkin olin neljännessä/viidennessä rivissä kun päästiin lavan eteen sisälle. Minulla oli hyvät paikat, näin hyvi lyhyempien ihmisten takaa, ei siinä mitään. Mutta kertokaa te alle 165cm pitkät tytöt, mikä oikeus teillä on valittaa/yrittää tunkea eteenpäin sillä verukkeella että "en näe mitään"? Minä ja kaksi ystävääni ollaan kaikki 175-182cm pitkiä tyttöjä, näimme kaikki hyvin muiden yli. Mutta miksi meidän takana olleet tytöt tunkivat ja puskivat eteenpäin niin paljon, että keikan loputtua löysi itseni riviltä kuusi? Ihan yhtä paljon (ellen enemmän) fanitan noita kyseisiä poikia joita me kaikki olimme katsomassa, mutta se että olen 180cm pitkä tyttö, ei velvoita minua tyytymään aina takariviin!
Ja sitten se että te nuoret fanit. Älkää olko koko päivää syömättä tai juomatta kun jonotatte, keikälla hälyttävän moni jouduttiin jopa nostamaan pois eturivistä koska he eivät pysyneet tajuissaan, ja pari tyyppiä taisi lähteä ambulanssilla pois? Jopa Himchanin piti puuttua peliin lavalta käsin, kun vartijat tai mitkä lie eivät huomanneet yhden tytön voivan pahoin.
Itse muistin syödä ja juoda tarpeeksi ennen keikkaa, mutta koska omaan yliliikkuvat nivelet, polvi- sekä alaselkävammoja, niin keikan jälkeen käveleminen oli minulle erittäin vaikeaa, koska seisoin keikan polvet ns. lukossa ja selkä notkolla kokoajan samassa asennossa. En meinanut päästä rappusia ylös ilman tukea. Näytin aika säälittävältä, vaikka oli oma vikani että seisoin miten seisoin.
Mutta itse keikasta! Vaikka siis kaikki keikan ulkopuolella meni pieleen, niin pojat joita kaikki olimme menneen katsomaan, pelastivat päivän. Purskahdin itkuun heti kun valkokanlaalla alkoi "lähtölaskenta", ja aloin vollottamaan entistä enemmän kun pojat astuivat lavalle. Keräsin itseni kuitenkin keikan aikana ja pystyin keskittymään esitykseen. Olin niin onnellinen että näin nämä kyseiset kuusi poikaa vihdoin livenä, kun olen fanittanut heitä lähes heidän debyytistään alkaen. Varsinkin Yongguk. Oikeesti! Voiko mies olla kuumempi? Sen ihana matala ääni oli ihanampi livenä kuin ikinä osasin kuvitella, ja sen oma jäätyminen lavalla kun sen olisi pitänyt sanoa kuka on ja jotain muuta, oli niin suloista. Yongguk tuli myös yleisön luo, ja voi jumala jos olisin ollut 2metriä vasemmalla päin ,olisin saanut koskea oppan päätä! Ei toki harmita! Ja siis se Daehyungin hymy! Tiesin et se on lumoava mutta en osannut ajatella sen olevan niin ihana kun näin sen livenä. Ja se kun Jongup hymyili ja nauroi tanssiessaan, oli niin ihana nähdä hänen nauttivan siitä mitä tekee. Himchan, sinä se sitten jaksat välittää yleisöstä. Oikeesti, ihanin naisten hurmaaja koskaan. Plus ne pari valokuvaa jotka otit meistä!
Olen vain niin kiitollinen koko keikasta, että se tapahtui. KIITOS B.A.P, TS ENT, kiitos myös kaikille faneille jotka tuli keikalle, kiitos!
Mun on nyt pakko avautua. Toukokuussä järjestetään oikeesti ehkä tähän asti mun tärkein keikka Helsingissä. Nimittäin korealaisen poika-ryhmä B.A.P:n konsertti. Olen fanittanut tätä ryhmää lähes heidän debyytistään alkaen. Vaikka he olivat vuoden ajan tauolla käydessään kiistaa yhtiönsä kanssa, olen edelleen heidän erittäin suuri fani ja olen ollut erittäin onnellinen siitä että he ovat saaneet sovittua erimielisyydet yhtiönsä kanssa.
He ovat käyneet maailmankiertueella viimeksi vuonna 2014 eli yli 2 vuotta sitten ja tällä kertaa heillä on kiertueella mukana paljon uusia maita ja kaupunkeja, esimerkiksi pikkuinen Suomi. B.A.P on oikeasti hyvin tunnettu ja arvostettu ryhmä ja siksi onkin aivan mahtavaa kun tällainen Suomen kpop scenessäkin erittäin tunnettu ja pidetty ryhmä saadaan Suomeen. Suomessa keikkaa hoitaa Far Out Production joka on tähän asti saanut kerättyä itselleen erittäin huonon maineen. Lippujen hinnat nostivat viikko sitten erittäin suuren someraivon Suomen kpop fanien keskuudessa ja siitä julkaistiin jopa kaksi uutista Iltalehdessä ja Rumbassa.
Kuten uutisissa jo mainittiinkin, normaalilippu keikalle maksaa 100€ ja Early Entry jonka kanssa pääsee keikkapaikalle aikaisemmin sisälle kuin normilipulla keikalle tulevat maksavat 150€. Mikäli haluat kuitenkin vielä heittää yhden sekunnin sadasosan ajan kestävän hige fiven bändin jäsenten kanssa, sinun täytyy maksaa siitä vielä 80€ lisää. Eli jos haluat aikaisemmin sisälle ja tavata lempi grouppisi keikan jälkeen ja heittää heidän kanssa ne lyhyet hige fivet, maksat lipusta reilusti yli 200€.
Tätä on facebookissa jo todella paljon käyty jo läpi, mutta käympä vielä kerran. Jos esim normilipun hinta olisi edes 50€ halvempi, liput myisivät paremmin, tuottoa tulisi enemmän ja kaikki olisivat tyytyväisempiä.
Ja nyt tänään puheeksi on noussut jonotus. Suomessa on järjestetty vain kourallinen kpop konsertteja ja itse olen ollut niistä vain kahdessa. Silloinkin kun olen siellä olen ollut, on jonotusta hoitanut faneista koostuva jonotiimi, joiden työstä olen erittäin ylpeä. Se että jonotiimi käyttää jonotuksessa check-uppeja on ehkä jokaiselle jonottajalle paras mahdollinen tapa välttyä suuremmilta flunssilta ja taudeilta. Myös se että noiden check-uppien aikana saa todella tehdä mitä haluaa, esim nukkua hotellissa tms. on hieno juttu.
Nyt kuulemma kuitenkin J-rock Suomi aikoo järjestää jonotuksen B.A.P:n keikalla. Huhuttu on että jonotusnumerot arvotaan, jolloin sillä ei ole ilmeisesti mitään väliä oletko ostanut early entry -lipun vai normaalin, saatat silti löytää itsesi takarivistä itkemässä kun en näe lemppari-grouppiasi mahdollisimman läheltä minkä takia olet mahdollisesti mennyt jonottamaan keikalle jo aamuyöstä tai edellisenä iltana.
Tiedän, että se olisi typerää jonottaa läpi yön koska siinä voi sairastua pahastikkin, varsinkin koska olemme Suomessa, lämpötila tonennäköisesti kuitenkin pyörii yöllä nollassa toukokuussakin, mutta kuitenkin jotkut hullut fanit (esim minä voisin) uhraavat oman terveytensä sen takia että näkisivät edes kerran heille tärkeän ryhmän oikeasti läheltä.
Mietin myös sitä, että miksi juuri J-rock Suomi? Suomessahan on nykyisin myös K-pop Suomi ry, jonka tavoitteena on yhdistää ja parantaa fanien "oloja", niin miksei meihin, K-pop Suomeen otettu yhteyttä?
Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa liikettä huomenna Far Out Productionilta tai tämän yhteistyökumppanilta J-rock Suomelta koskien tämän illan suurinta puheenaihetta, jonotusta B.A.P:n keikalla. Itse henkilökohtaisesti toivon, että jonotiimi saisi hoitaa jonotuksen järjestelyn, se vain olisi fanien ja maksavien asiakkaiden kannalta reiluin tapa. Se on toiminut kaikilla aiemmilla keikoillakin joten miksi se ei nyt toimisi?
Kirjoitus saattaa sisältää väärää tietoa. Se on kirjoitettu vain huhujen perusteella joten sitä ei voi väittää oikeaksi.
