Meganin tarina pyörii nyt Turun kaupunginteatterissa (Logomo). Olin näytöksen ensimmäisessä ensi-illassa äitini kanssa ja voin sanoa ettei mikään teatteri-esitys tai elokuva ole liikuttanut minua samalla tavalla. Näytös tapahtuu tositapahtumiin jossa 13-vuotias tyttö, Megan Matthews, on nettikiusattu ja kunnes kiusaaminen vain paheni ja paheni, hän teki itsemurhan. Meganin perhe hakee oikeutta tytön kuolemalle kun saavat tietää ketkä siitä ovat oikeasti vastuussa. Amerikan lain mukaan asialle ei kuitenkaan ole mitään tehtävissä, ja tämän takia koko perhe "tuhoutuu".
Tarinan aihe on todella ajankohtainen ja olen sitä mieltä että kiusatun ja kiusaajan sekä "hiljaisen hyväksyjän" tulisi nähdä tämä. Aihe koskettaa todella paljon varsikin kiusattua. Itsekkin ymmärsin että jokainen kiusattu on kokenut saman ahdistuksen, tuskan ja kivun. Itse kävin saman ikäisenä samoja ajatuksia kuin Megan. Ajattelin olisiko maailma ilman minua parempi paikka, huomaisiko kukaan edes jos lähtisin pois. Itsetuhoisuus ei kuitenkaan saanut minua valtaansa. Jokin sisälläni kuitenkin sanoi, että jos lähden niin kiusaajani voittavat ja saavat mitä haluavat. Sitä iloa en heille enää halunnut suoda vaan yritin kaikin voimin elää päivästä toiseen läpi yläasteen, sen pahimman ajan.
Luojalle kiitos että teatterissa on aina väliaika. Pääsin kahville nauttimaan Mango-passion kakkua ja vessaan siistimään meikit. En viitsi näytösestä sen enempää kertoa etten spoilaa totaallisesti jos joku nyt sattuu olemaan menossa tätä katsomaan. Mutta todella katsomisen arvoinen näytelmä ja ehdottomasti minun mielestä paras ikinä näkemäni teatteri-esitys.
