Oon tässä tän kuun aikana huomannut kuinka inhoan nykyistä kehoani. Kolmen amisvuoden aikana mulla kertyi painoa lisää noin 10kg ja nyt suorastaan vihaan itseäni kaikin mahdollisin tavoin. Koko kesän kävin salilla, juoksin, tein lihaskuntoa jnejne. ja nyt syksyllä olen käynyt joka viikko kerran salilla, kolmet jäätreenit viikossa plus pelit (ringette), ja mulla ei ole tippunut paino yhtään mihinkään. Mua ahdistaa ajatus että jäisin tällaiseksi loppuelämäkseni, vaikkei se tietenkään ole totta. Mua ärsyttää myös se että mulla menee koko päivä aina siihen että käyn töissä ja harkoissa. Haluisin oikeesti niin paljon käydä salilla treenaamassa omien harjoitusten lisäksi, mutta tajusin että se täytyisi sitten sijoittaa aikaiseen aamuun ja en tiedä pystynkö siihen kun myöhäisimmät jäätreenit loppuvat 22.30 ja siitä menee ainakin tunti että pääsen nukkumaan. Olen muutenkin silloin ihan rättiväsynyt ja seitsemän tunnin yöunet ei tunnu minulle riittävän.

Olen kerännyt instagramissa erilaisia urheiluun ja motivaatioon liittyviä "quote"-kuvia. Mun varmaan pitäisi koota niistä mun korkkitaululle jonkinlainen motivaatiojuttu, mutta nääh. Oon vaan jotenkin niin laiska tekemään tällä hetkellä muutenkaan mitään kun tuo työ syö voimia. Muutenkin juuri nyt mun elämä on niin rankkaa ja vaikeeta (en ala täällä selittämään sen enempää).

Mä vaan häpeän itseäni tällähetkellä vaikka vuosi sitten olin ihan sujut vartaloni kanssa. Ehkä mun täytyy vaan hankkia se salikortti, raahata iso pyllyni salille aamuisin seitsemältä ja treenattava. Haluaisin kuitenkin olla hoikempi, parempi kuntoisempi ja kauniimpi. Ehkä sitten joskus kovan työn jälkeen.

Tästä tuntuu nyt jotenkin tulevan tapa että joka sunnuntai tulen kirjoittamaan jotain. Musta tuntuu tosi pahalta muutenkin että kirjoittelen nyt elokuun superaktiivisen bloggauskuukauden jälkeen vain kerran viikossa ja vain siksi että niinkin kliseinen jakuultu syy on se että työt ja harrastukset vie kaiken ajan. Ja jos on vapaa-päivä niin sen vietän intistä lomailevan poikaystäväni kanssa ja silloinkaan ei oikein tule mitään postailuiden kirjoittamisesta.

Perjantaina mulla oli aamulla normaalisti töitä ja siellä sitten tiskailin seitsemän tuntia. Sen jälkeen lähin juoksujalkaa treeneihin ja voin sanoa että treenit meni kyllä ihan pyllylleen. Jotenkin en vain saanut keskittymistä kohdilleen. Treeneistä jo sitten kiidinkin ystäväni luo Maskuun hänen tuparisynttäreille. Hänellä on niin kaunis yksiö siellä että ihan harmitti etten tajunnut ottaa kameraa mukaan ja ottaa edes yhden kuvan teitä varten. Synttärisankarilla ja hänen poikaystävällään ja kaverilla on bändi ja lupauduin heille keikkakuvaajaksi. Mä todellakin haluan kovasti kehittyä ja toivon että nämä erilaiset kuvauslupaukset antavat vähän kokemusta ja mahdollisesti auttavat minua ennakkotehtävissä valokuvaus-alalle Turun amk:hon. Vaikka niistä tiedot tuleekin vasta marraskuun puolella.

Eilinen päivä meni mulla siis poikaystäväni kanssa Modernia Perhettä katsoessa Netflixistä. Sinne oli tullut kyseisestä sarjasta neljäs kausi ja sitä katsottiin melkein maratoonina kaikki jaksot ja nyt katson niistä kolmea viimeistä. Tuossa ylimmässä kuvassa on muuten minulle postissa tullut uusi ihana peruukkini jonka tilasin ebaysta halloweenia varten. Nyt vähän harmittaa, koska se on ihan väärän mallinen (olisin tarvinnut ilman otsatukkaa), mutta eiköhän tuo kelpaa.

Olen muuten pyörinyt Tumblr:in ihmeellisessä maailmassa koko viikonlopun. Olen reblogannut kuvia armotta, ja varmaan seuraajani ovat ihan ymmällään pitkän hiljaselon jälkeen. Päivitin myös tumblr-blogini ulkoasun ja nyt se on jotenkin niin söpö ja kaikki on heti näkyvillä, että ihan rakastan sitä teemaa. Tumblr-blogini löytyy täältä.

Olen muuten ajatellut että jos ensiviikolla olisi aikaa, niin voisin vähän yrittää kuvata tuolla mun uudella kamerallani ja sillä isommalla putkella, niin jos vaikka saisin söpöjä kuvia sorsista. Niitä kun uskentelee tuossa ihan lähistöllä. Muutenkin haluan kokeilla sitä, miltä sillä tuntuu kuvata. Ja myös se on niin kivaa että kuvani näyttävät jopa muokkaamattomina ainakin mun mielestä ihan älyttömän kauniilta. Varmaan johtuu siitä että ulkona on ollut niin kaunista.

Juu, viime viikolla postailin 3+1-päivistä, tällä kertaa tulen höpöttämään Hulluista päivistä. Ja todella hulluiksi ne minun kohdallani muuttuivat. Varsinkin lauantai-aamuna herätyskello soi klo 6.30 ja niin lähes pomppasin sängystä ylös, vedin vaattetta päälle ja lähdin unen pöppöröisenä Stockmannille. Mukaan tarttui Canonin EOS 1200D -järjestelmäkamera plus perus 18-55mm objektiivi ja kaveriksi vielä hieman suurempi 75-300mm objektiivi. Sitten tottakai ostin myös muistikortin ja silläkin kokoa 64gigaa joten ei sekään täyty ihan heti.

 Vaikka ihmiset ja arvostelut sanovat että tämä on hyvä kamera aloittelevalle kuvaajalle niin olen tähän todella tyytyväinen vaikka meillä on myös tuo Canonin EOS 450D 28-135mm objektiivilla.

Tää kamera in ihan älyttömän kevyt verrattuna tuohon 450D:hen. Paino ilman objektiivia vain 500grammaa ja ei nuo objektiivitkaan paljoa paina. Tätä tykkään varmasti kanniskella mukana enemmän mitä tuota toista juuri siksi että tämä on niin kevyt malli. kuvatkin on tosi hyviä mitä tällä nyt tänään kävin aamulla kuvailemassa mielestäni keskustan yhtä kauneinta paikkaa.

Olen vain niin onnellinen tuosta kamerasta. Mulla on myös nyt tilattuna tuolta maailmalta pari ylläriä joista sitten bloggailen kun vain saan ne käsiini. Myös halloweenista tulen kirjoittelemaan sitten ajallaan jotain ja varmaan jotain leipomis-juttujakin ehkä tulossa. Sen näkee sitten miten paljon kerkeän!

Mä aloitin vihdoin ja viimein tän viikon keskiviikkona työt 4kk työttömyysajan jälkeen. On tosi kiva päästä töihin ja saada vihdoin rahaa, eikä tarvitse enää koittaa pärjätä työttömyystuilla. Mulla on tää kyllä silti ihan hanurista kun miettii. Mulla ei ole ollut vapaa-aikaa koko loppuviikkona kuin nyt. Mä oon ollut kokoajan menossa, tulossa, treenaamassa tai nukkumassa. Mä olen henkisesti ja fyysisesti ihan loppu ja rikki. Mulla kestää ihan todella kauan tottua tähän rutiiniin. Sokoksen 3+1 päivilläkin kävin kahdeksan jälkeen aamulla, koska illalla en olisi kerennyt. Olen tosiaan töissä 9.15-16-45 tulevalla viikolla ja sitä seuraavalla 10.15-17.30 ja nuo vuorottelee viikoittain. Mulla ei työpäivän jälkeen ole yhtään voimaa tai innostusta lähteä edes kaupungille shoppailemaan tai tapaamaan ystäviäni, saatika sitten kirjoittamaan blogiin, tai videoimaan uutta videota youtubeen. Kaikki nämä pitäisi tehdä viikonloppuisin, kuin myös nukkuminen, mutta ei. Minähän matkaan pelimatkoilla useimmat viikonloppuni. Heihei, hyvät pitkät yöunet ja lagaaminen kotona sekä pukujen tekeminen.