Heippa! Mulla on ollut taas mukavan pitkä blogaustauko, ja siihen on ihan syynsä. Yritän nyt vakuuttaa näillä tärkeillä (ja kliseisillä) asioilla, eli siis koulukiireet, K-con-työkiireet, elämäntavan muuttamisyritykset ym. Toisaalta tosiaan aikaani on vienyt tässä kevään aikana kuitenkin League of Legengs -peli. Olen hakannut itseni neljässä kuukaudessa 7 levelisestä noobista 30 leveliseksi jolla olisi tarpeeksi ukkoja joilla pelata Ranked-pelejä, jota en kuitenkaan vielä uskalla kokeilla. Olen käynyt cosplay-tapahtumissa kevään aikana neljässä eri tapahtumasa ja kahdessa niistä edustanut omaa tapahtumaa.
Mulla on siis ollut tosi kiireinen kevät, ja oikeasti myös olen miettinyt mun youtube-kanavaa ja tätä blogia. Mulla on tapahtunut tyylissäni suuria muutoksia, eikä Gyaru ole enää se ykkösjuttu vaikka siitä edelleen pidänkin. Youtubeilun olen päättänyt siis laittaa pauselle, coneista saatan tehdä jotain Cosplay-aiheisia videoita ja näin, mutta my dayt jää toistaiseksi. Tätä blogia en todellakaan haluaisi lopettaa, koska tämän kirjoittaminen on välillä niin rentouttavaa. En kuitenkaan voi luvata (taaskaan) järisyttävää julkaisutahtia, haluan kirjoittaa tänne, silloin kun minusta siltä tuntuu.

Eniveis, niitä kuulumisia. Koulun voisin sanoa sujuneen hyvin, mutta olen reputtanut kolme kurssia tänä lukuvuotena, ja joistain aineista päässyt viivaa hipoen läpi, niin koen ettei tämä Tietojenkäsittely-ala ollutkaan se "mun juttu". Aika kevyin motiivein näin tekstillä näytän "luovuttavan" mutta todellisuus on kuitenkin eri. En ole surullinen enkä ole katunut päätöstäni lähteä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Olen kasvanut jälleen ihmisenä todella paljon ja uskon olevani nyt erilainen mitä silloin kun sain opiskelupaikan TAMKista. Olen ystävystynyt paikallisen tutun kanssa hyviksi ystäviksi ja hengaamme viikoittain yhdessä. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen, olen päättänyt sanoa Tampereelle hyvästit, ja muutan takaisin omaan kultaiseen kotikaupunkiin, Turkuun ensi kesänä. Remontoin vanhan kämppäni Turussa uuteen uskoon, eli maalaan seinät valkoisiksi (siniset tapetit ei enää lämmitä), revin järkyttävän kokoisen (ja ruman) kirjahyllyn pois seinästä ja saan siihen kivemman hyllyn tilalle, uusi sänky, uudelleen maalatut kaapit ja kaikki vanhat ja turhat huonekalut pois. En oikeasti malta odottaa että pääsen remontoimaan sitä kotikoloa!

Turkuun takaisin muuttamisen ja remontoinnin ohessa haen turussa erääseen ammatilliseen aikuiskoulutukseen (kakkos-aste) joka on onnekseni täysipäiväistä opiskelua mihin saa tukia. En paljasta vielä mistä koulutuksest on kyse, mutta hieman samanlaista mitä olen nyt täällä Tampereellakin opiskellut.


Tähän väliin voisin hieman avautua B.A.P:n keikasta joka oli viikko sitten.
En ole koskaan ollut pettyneempi keikän järjestäjiin/jonon järjestäjiin. En ole koskaan nähnyt jonossa keskiyöllä niin paljon pettyneitä faneja kuin B.A.P:n konsertin jonossa. Jononumerot siis arvottiin paikalla olleiden kesken, ja uskon että suurin osa true-faneista, joutuivat jonon päähän, minä ja ysätäväni mukaan lukien. En väitä etteikö jonon etupäässä olleet fanit olisi "true"-faneja, mutta minä ja ystäväni sekä pari jononumeroa meitä edellä olleet tytöt voisin väittää olevan niitä "true"-faneja. Olin itse niin shokissa silloin yöllä etten kyennyt itkemään, en itkenyt päivällä, en itkenyt ennen keikkaa ollenkaan, olin vain niin sanaton ja järkyttynyt siitä että jonopaikalta noin 14 tipun paikalle 123 ihan vain arvonnan takia. Loppujen lopuksi kuitenkin olin neljännessä/viidennessä rivissä kun päästiin lavan eteen sisälle. Minulla oli hyvät paikat, näin hyvi lyhyempien ihmisten takaa, ei siinä mitään. Mutta kertokaa te alle 165cm pitkät tytöt, mikä oikeus teillä on valittaa/yrittää tunkea eteenpäin sillä verukkeella että "en näe mitään"? Minä ja kaksi ystävääni ollaan kaikki 175-182cm pitkiä tyttöjä, näimme kaikki hyvin muiden yli. Mutta miksi meidän takana olleet tytöt tunkivat ja puskivat eteenpäin niin paljon, että keikan loputtua löysi itseni riviltä kuusi? Ihan yhtä paljon (ellen enemmän) fanitan noita kyseisiä poikia joita me kaikki olimme katsomassa, mutta se että olen 180cm pitkä tyttö, ei velvoita minua tyytymään aina takariviin!
Ja sitten se että te nuoret fanit. Älkää olko koko päivää syömättä tai juomatta kun jonotatte, keikälla hälyttävän moni jouduttiin jopa nostamaan pois eturivistä koska he eivät pysyneet tajuissaan, ja pari tyyppiä taisi lähteä ambulanssilla pois? Jopa Himchanin piti puuttua peliin lavalta käsin, kun vartijat tai mitkä lie eivät huomanneet yhden tytön voivan pahoin.
Itse muistin syödä ja juoda tarpeeksi ennen keikkaa, mutta koska omaan yliliikkuvat nivelet, polvi- sekä alaselkävammoja, niin keikan jälkeen käveleminen oli minulle erittäin vaikeaa, koska seisoin keikan polvet ns. lukossa ja selkä notkolla kokoajan samassa asennossa. En meinanut päästä rappusia ylös ilman tukea. Näytin aika säälittävältä, vaikka oli oma vikani että seisoin miten seisoin.
Mutta itse keikasta! Vaikka siis kaikki keikan ulkopuolella meni pieleen, niin pojat joita kaikki olimme menneen katsomaan, pelastivat päivän. Purskahdin itkuun heti kun valkokanlaalla alkoi "lähtölaskenta", ja aloin vollottamaan entistä enemmän kun pojat astuivat lavalle. Keräsin itseni kuitenkin keikan aikana ja pystyin keskittymään esitykseen. Olin niin onnellinen että näin nämä kyseiset kuusi poikaa vihdoin livenä, kun olen fanittanut heitä lähes heidän debyytistään alkaen.  Varsinkin Yongguk. Oikeesti! Voiko mies olla kuumempi? Sen ihana matala ääni oli ihanampi livenä kuin ikinä osasin kuvitella, ja sen oma jäätyminen lavalla kun sen olisi pitänyt sanoa kuka on ja jotain muuta, oli niin suloista. Yongguk tuli myös yleisön luo, ja voi jumala jos olisin ollut 2metriä vasemmalla päin ,olisin saanut koskea oppan päätä! Ei toki harmita! Ja siis se Daehyungin hymy! Tiesin et se on lumoava mutta en osannut ajatella sen olevan niin ihana kun näin sen livenä. Ja se kun Jongup hymyili ja nauroi tanssiessaan, oli niin ihana nähdä hänen nauttivan siitä mitä tekee. Himchan, sinä se sitten jaksat välittää yleisöstä. Oikeesti, ihanin naisten hurmaaja koskaan. Plus ne pari valokuvaa jotka otit meistä!
Olen vain niin kiitollinen koko keikasta, että se tapahtui. KIITOS B.A.P, TS ENT, kiitos myös kaikille faneille jotka tuli keikalle, kiitos!