Olen jo erittäin pitkään miettinyt blogin nimen muutosta. Pastel Galaxy ei ole viimeisen puolen vuoden aikana tuntunut omalta, eikä se kuvaa minua juuri mitenkään (paitsi, että tykkään avaruuden galksista, se on niin ääretön ja loputtoman mahtava asia). Pastellin väreihin en ole ikinä pukeutunut (enkä enää aikoihin niistä niin paljon enää edes ole tykännyt) ja tänä päivänä tyylini koostuu pääasiassa mustasta, harmaasta ja valkoisesta sekä violetista tai punaisesta.

Mistä blogin uusi nimi sitten oikein tulee? Sober, eli BIGBANGin viimeisimmän albumin yksi kappaleen nimi. Itse kappaleella on erittäin mielenkiintoinen tarina ja se erittäin syvällinen kappale. Vaikka Sober tarkoittaa oikeasti "olla selvinpäin" niin minulle Sober kuitenkin tarkoittaa kappaleen kertoman mukaisesti sitä, ettei kenenkään tarvitse luopua unelmistaan vaikka muut kutsuisivat sinua säällittäväksi tai hulluksi tai sanoisivat sinulle ettet pystyisi siihen mitä olet tekemässä. Halusin myös blogin nimen yksinkertainen joka on helppo muistaa. Toivottavasti onnistuin siinä nyt.

Haluan seurata elämäni mottoa, jonka olen löytänyt vasta äskettäin: "Do what you like and love what you do". Olen monesti avautunut täällä blogissa jo siitä, etten ole oikein saanut/uskaltanut elää eläämääni niin kuin olisin halunnut. Nyt kuitenkin elän unelmaani ja teen sitä mitä haluan, joten elämä rullaa hienosti.

Halusin myös hieman muokata yleisesti blogin ulkoasua. Nyt ulkoasu on tasaisen valkoinen ja oma kuvakin tuossa oikealla on vaihdettu mielyttävämpään. Blogin koodaukset ovat pysyneet lähes samoina, mutta koitan päivittää vielä ongelma-kohdat jossain vaiheessa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen uuteen ulkoasuun ja uskon että tällainen blogi kuvaa minua hieman paremmin ihmisenä koska nykyään koen olevani aika minimalistinen ja rakastan yksinkertaisuutta.

Kertokaa toki mitä pidätte blogin uudesta ilmeestä ja entä onko blogin nimivalinta onnistunut?

Hei vaan hei! Nyt tulee mun erittäin kauan odotettu kirjoitus tänne blogiin. Olen jo pitkään ajatellut että tekisin B.A.P:n comebackista MV reactin -videon mutta koska mun reaktio oli siinä että pidin käsiä suuni edessä ja itkin onnesta, niin en sitten sellasta videota edes halua julkaista. Mutta kirjoittamalla saan mielipiteeni varmasti paremmin esille.

Eli, B.A.P teki comebackin eilen aamulla klo.8.00 suomen aikaa (15:00KCT) ja silloin alkoi heidän Showcase. Katsoin sen livenä kotona ja nyt sen löytää niin V appista kuin yutubesta klippeinä ja varmaan kokonaisena esityksenäkin. Kuitenkin, he aloittivat tunnin mittaisen shownsa Warriorilla, sen jälkeen he esittivät No Mercy:n ja Excuse Me:n. (alla oleva video on täyspitkä eli yli tunnin.)

Ja sitten he esittivät sen. Heidän levynsä Title-kappaleen (miten sen nyt sanoisi paremmin), Yong, Wild & Free. Rakkautta, täyttä rakkautta. Kappale kertoo heidän matkastaan B.A.Pnä ja siitä miten he selviytyivät vaikeista ajoistaan. (otin eng.sub veersion tähän niin kaikki ymmärtää ainakin jotain.)

Bang Yongguk, groupin Leader on sanoittanut koko levyn (ja työskentelee jo seuraavan albumin parissa joka julkaistaan ensi helmikuussa) ja Zelo ja Yongup ovat suunnitelleet koreografioita (onhan Yongup porukan main dancer).

Muutenkin kaikki B.A.P:n treaser kuvat ovat erittäin täydellisiä ja olen aivan kikseissä ollut näiden paluusta jo monta viikkoa. Nyt en pysty lopettaa uuden levyn uudelleen kuuntelua kerta toisensa jälkeen. Tuntuu niin oudolta et pojat on taas back 1v 9kk jälkeen vaikka niistä onkin aika jotain silloin tällöin esim Instagramissa jotain saanut seurattua (varsinkin Daehyun on ollut aktiivinen päivittelijä). ottakaa vielä yksi kuuma Yongguk kuva. < 3

Mulla on ollut tänään todella erikoinen päivä. Kaikki lähti siitä että yöunet jäivät enkun esseen ja tietoverkko-läksyjen takia erittäin lyhyiksi verrattuna aiempiin öihin ja se on ollut tänään erittäin raskasta. Toisena erikoisena asiana on ollut tänään se että koulupäiväni loppui tavallaan jo klo.11.00 vaikka se alkoikin vasta klo.9.00.

Siksipä olen saanut olla valoisaan aikaan kotona ja olen taas kuvannut hieman materiaalia blogia varten, vaikka osa noista kuvattavista on ollut listalla jo toista kuukautta. Jotenkin tuostaa huomaa, kuinka koulu on syönyt aikaani erittäin paljon. Mutta ottakaapa siitä tämän päivän selfie.~~

Mulla on ollut viimeaikoina näin yleisesti ottaen todella mukavat oltavat. Opiskelu on mukavaa, vaikka tämä Tampere ei vieläkään tunnu omalta paikalta, ja tuskin ikinä tulee tuntumaankaan. Olen kuitenkin soputunut tänne jotenkin, ja elämä täällä on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti. Tottakai  se voisi vielä paremminkin mennä, mutta nytkin on kuitenkin mukavaa.

Ja koska eilinen esseen kirjoitus (about 6h) vei voimia ja aivosoluja sekä hiuksia päästä repiessäni niitä, niin halusin pyhittää itselleni tänään lepopäivän lukemisesta, vaikka perjantaina minulla olisikin logiikan uusintatentti. Olen istunut tämän illan siis sovalla, selaten sosiaalista mediaa niin puhelimella kuin tietokoneellakin, ja nyt päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa kirjoitan tätä tekstiä.

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta jaarittelu-postauksesta, viime kerrasta kun tuntuu olevan aikaa.

Ensimmäiset 2 kuvaa on otettu tällä viikolla viikolla viimeisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä meidän parvekkeella. Neljä jälkimmäistä näyttää vähän miltä näytin Halloweenina. Silloin en asukuvia saanut, mutta voin sanoa, että silloinen pukeutumistyylini lämmitti sydäntäni niin, että ei varmasti jäänyt viimeiseksi sillä tavalla pukeutumiseksi.

Tämän syksyn aikana olen innostunut myös polttamaan kynttilöitä (ja sammuttaessani niitä saanut myös palovarottimen ulvomaan), ne vain jotenkin ovat rauhoittaneet ennen nukkumaan menoa. Hämeenkadun Approissa jatkopaikkanamme toimi Pakkahuone ja siellä meille esiintyi Darude. Oli kyllä silleen aika perseestä että ainut kappale minkä koko sali halusi kuulla oli Sandstorm ja sekin miti miksata siinä esiintyessä ihan perseelleen lisäillen sinne jotain mitä ei siihen kuulu ja esittäen sen aivan liian lyhyenä. Anyways, kivaa oli kuitenkin olla eturivissä kattomassa. Ja viimeiset neljä selfietä/kuvaa on ihan vaa randomeita elokuusta viime viikkoon.

Olen tällä hetkellä matkalla joukkueeni kanssa Hyvinkäälle peliin, ja kirjoitan tänne vaikka minun pitäisi kirjoittaa enkun esseetä ja tehdä muitakin läksyjä ja vaikka mitä muuta. Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte tällaisesta postauksesta!

Kyllä, niin suutuin. Siitä ei tarvitse supista seurassani toisen ihmisen kanssa. Etkö ole nähnyt miuna vihaisena? Hyvä. Et haluakkaan. 

Mulla on nyt taas sellainen tunne että mitä helvettiä. En ymmärrä ihmisiä jotka voivat liikkua kaupungilla niinkuin jotkut tänään. Haahuillaan ilman päämäärää, jos joku pysähtyy niin silloin kaikki pysähtyy. Itse olen joutunut aina olemaan "johtajana" jos ollaan menty jonkun ystävän kanssa johonkin. Silloin kun en oikeasti jaksa päättää asioita, toivon että muut aikuiset ihmiset pystyisivät siihen, mutta ei. Meno on aivan käsittämätöntä.

Ei siinä mitään että ollaan ystävällisiä, ja kilttejä muita kohtaan, mutta jos sovitaan että mennään johonkin niin ei aina tarvitsse odottaa että joku toinen ohjaisi sinut sinne, varsinkaan jos sinä olet menossa esim ostamaan tai etsimään jotain eikä se toinen henkilö.

Tää kaikki aina uusiutuu mun kohdalla. Olen sitten kenen kanssa vaan missä vaan, niin kaava on aina sama. Jossain vaiheessa en vain jaksa sitä että minun täytyy olla päättämässä kaikesta ja silloin kanssani ei kenelläkään ole mukavaa. Yleensä tunnelma on aika hiljainen. Kaipa tästä alkaa taas se sama Erikan syrjiminen, naurunalaiseksi alistaminen tai muuten vain pilkkaaminen. Luulin että elän aikuisten ihmisten kanssa tässä maailmassa, mutta näköjään kukaan ei kasva aikuiseksi. Luojan kiitos, pääsen kotiin viikonloppuna. Saan purkaa paineita ja olla rauhassa.