Kyllä, niin suutuin. Siitä ei tarvitse supista seurassani toisen ihmisen kanssa. Etkö ole nähnyt miuna vihaisena? Hyvä. Et haluakkaan. 

Mulla on nyt taas sellainen tunne että mitä helvettiä. En ymmärrä ihmisiä jotka voivat liikkua kaupungilla niinkuin jotkut tänään. Haahuillaan ilman päämäärää, jos joku pysähtyy niin silloin kaikki pysähtyy. Itse olen joutunut aina olemaan "johtajana" jos ollaan menty jonkun ystävän kanssa johonkin. Silloin kun en oikeasti jaksa päättää asioita, toivon että muut aikuiset ihmiset pystyisivät siihen, mutta ei. Meno on aivan käsittämätöntä.

Ei siinä mitään että ollaan ystävällisiä, ja kilttejä muita kohtaan, mutta jos sovitaan että mennään johonkin niin ei aina tarvitsse odottaa että joku toinen ohjaisi sinut sinne, varsinkaan jos sinä olet menossa esim ostamaan tai etsimään jotain eikä se toinen henkilö.

Tää kaikki aina uusiutuu mun kohdalla. Olen sitten kenen kanssa vaan missä vaan, niin kaava on aina sama. Jossain vaiheessa en vain jaksa sitä että minun täytyy olla päättämässä kaikesta ja silloin kanssani ei kenelläkään ole mukavaa. Yleensä tunnelma on aika hiljainen. Kaipa tästä alkaa taas se sama Erikan syrjiminen, naurunalaiseksi alistaminen tai muuten vain pilkkaaminen. Luulin että elän aikuisten ihmisten kanssa tässä maailmassa, mutta näköjään kukaan ei kasva aikuiseksi. Luojan kiitos, pääsen kotiin viikonloppuna. Saan purkaa paineita ja olla rauhassa.

Mulle tultiin toissapäivänä valittamaan jopa askiin että blogini on hiljainen. Tiedän sen ja se kaduttaa sillä mulla on ihan älyttömästi ideoit tällä hetkellä blogia varten ja materiaaliakin on kertynyt. Mulla on ollut koulun kanssa erittäin kiireistä, mun täytyy opiskella kotona ihan älyttömiä määriä johon en ole tottunut ja tehtävien tekeminen on vienyt paljon aikaa ja kaksinverroin enemmän kun materiaali on englanniksi jonka takia minun on täytynyt googlata, kääntää ja vääntää sanoja. Ensi viikolla mulla on kaksi tai kolme tenttiä, ja niihin lukeminenkin vie kaiken energiani sen lisäksi että matkustan Turussa lähes joka viikonloppu ja joskus jopa keskellä viikkoa koska pelaan ringetteä Turun Ringetessä.

Tälläkin hetkellä istun koulussa oppitunnilla ja kirjoitan tätä vaikka minun pitäisi tehdä jotain ihmeellisiä Excel-tehtäviä. Eniveis, halusin vain tulla ilmoittamaan että elossa ollaan ja postauksia tulee, kun vain ehdin keskittymään niiden kirjoittamiseen. Joten pysykää kuulolla, palaan bogimaailmaan niin pian kuin vain kykenen. Ottakaa loppuun vielä kuva minusta ja yhdestä parhaasta ystävästäni Traconissa!

P.S. Sain vihdoin aikaisena joululahjana oman kamerajalan! Joten nyt pystyn jopa kuvaamaan videoitakin helpommin ja kivemmin! 

Mun blogilla tuntuu aina vain olevan hankalempaa jatkaa elämäänsä aktiivisena, ja siksi haluaisinkin teiltä lukijoilta kysyä postusideoita! Asupostauksia ja ostoksien esittely-postauksia tulee jatkossakin, mutta olisiko teillä joitain tiettyjä aiheita joista haluaisitte minun kirjoittavan? Ideat saavat olla tottakai myös ns. 'kliseisiä', eli haluaisitteko esim että jatkaisin vuoden alussa aloittamaani 'Kuukauden suosikit'-postaussarjaa? (mulla on vain vaikeuksia muistaa mitä on tullut hankittua minäkin kuukautena, mutta tottakai voin vaikka kirjoittaa kaiken paperille ylös, jos niitä postauksia haluatte)

Näitä aion jatkaa:

OOTD-postaukset

HAUL-postauksia

Musiikkia korvilleni-postauksia

Kuukauden suosikit-postauksia

Inspiration-postauksia

Joten heittäkääpä ihan vapaasti mulle postausideoita!

Moikka! Mulla on tänään viimeinen kesäloma-päivä ja ajattelin että nyt on paras tulla kirjoittamaan tästä erittäin kuumasta aiheesta, eli kouluun paluusta. Minäkin todella aloitan huomenna opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa Tietojenkäsittelyn alalla, ja olen jännittänyt koulun alkua jo monta päivää. Tänään en millään ole pystynyt pysymään paikoillani, vaan kokoajan minun on tehtävä jotain etten ajattelisi pelkästään huomenna alkavaa koulua. 

Täällä on siis erittäin kuumat paikat, varsinkin kun en ole opiskellut viimeiseen vuoteen mitään. Pidin siis välivuotta ja työskentelin Turun yliopiston yhdessä opiskelijaravintolassa. Minua suoraan sanoen pelottaa jopa se, etten muista millainen opiskelija olen. Olen yrittänyt koko kesän vakuuttaa itselleni, että olen ahkera ja täydellisyyteen pyrkivä, mutta minusta tuntuu että todellisuus näyttää julmat pitkä kyntensä jo ensimmäisen syyslukukauden aikana. Toivon tuitenkin että olen välivuoden aikana kasvanut niin ihmisenä kuin opiskelijana.

Tänään haluan tulla puhumaan työpöydän tärkeydestä. Mulle tuli muuton aikana mahdollisuus ostaa suuri ja omiin tarpeisiin mainio työpöytä. Voisin sanoa että tämä on todellinen monitoimipöytä, koska tällä pöydällä meikkaan, ompelen ja tulen hoitamaan myös kouluasiat. Vaikka kuvissa näkyy pöydällä olevan paljon erilaista tavaraa, on tässä kuitenkin edelleen erittäin paljon työskentelytilaa, mitä minä arvostan todella paljon.

En ole vielä ehtinyt hankkimaan nauloja, jotta saisin taulut seinille enkä pöydälle seinää vasten nojaamaan, mutta kyllä tuo tuossakin sopii olla. Mun mielestä tuollaisen lempiryhmän katseleminen opiskellessa tuo erittäin paljon lisää motivaatiota ja intoa jatkaa asioita. Jos siis sinulla on mahdollisuus sijoittaa pöydällesi jokin motivoiva tai innostava kuva tms. niin suosittelen sen suuresti sen sijoittamista pöydällesi.

Olen oikeasti todella järjestelmällinen ja tarkka, vaikka ystäväni eivät siihen välttämättä heti uskoisikaan, koska huoneeni on aikalailla sotkussa joka päivä. Haluain nyt kuitenkin panostaa täällä uudessa kodissa ja nimenomaan omassa huoneessani siisteyteen, siksi myös työpöydälleni ostin kaksi koria. Toinen on itseasiassa täynnä pompuloita ja nitojan nastoja, mutta toisessa on kynä ja sakset. Tuohon turkoosiin koriin, tulen vielä laittamaan muitakin kyniä ym. mutta toistaiseksi minulla on vain nuo. Ja tottakai teroitin täytyy olla saatavilla, se on tuolla peilin jalan takana hieman piilossa.

Työpöydälläni on myös neljä erilaista vihkoa, joista ylempi kierrevihko on vuosikalenterini. Haluan, että minulla on aina käden ulottuvilla paperia vaikkapa sitten muistiinpanoja varten tai töherryksiä varten, mikäli taiteellinen puoleni sattuisi heräämään yllättäen eloon.

Toivottavasti tällainen teksi oli mieleen! Minä jatkan tästä nyt valmistautumista huomista varten ja koitan hoitaa vielä hoitamattomat asiat hoidetuiksi. Nähdään taas seuraavassa kirjoituksessa!